lauantai, 30. kesäkuu 2012

Loitsun isyys ja muuta lapsiasiaa polysuhteessa

Kommenteissa joku sanoi, että lapsi menee automaattisesti Aviomiehen nimiin. Näinhän siinä käy, mutta isyyden pystyy kumoamaan ja tämän jälkeen on tehtävä isyyden tunnustus kuten missä tahansa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen tapauksessa. Ainoa asia, josta olen vielä pihalla kuin lumiukko ja josta pitäisi kelasta kysyä niin on tuo isyysloma-asia. Voipi olla, että Muru on lapsen syntyessä yrittäjä, joten isyysloman pitäminen on pikkuisen kyseenalaista. Eli pitäisi kysyä, että kun lapsi kerran syntyessään on Aviomiehen, niin voiko Aviomies pitää isyyslomaa?

Joku tuolla kommenteissa totesi, että siinä sitä on lapsilla ihmettelemistä, kun taloon ja makuuhuoneeseen tulee uusi mies. No itseasiassa monet lasten "ihmettelythän" ovat peräisin aikuisilta. Eikä tähän kuvioon nyt noin vaan tupsahdettu yhtenä päivänä. Olemme viettäneet aikaa monella eri kokoonpanolla. Muru ja lapset tapasivat ekaa kertaa viime syksynä erään reissun yhteydessä. Sen jälkeen Muru oli sitten viisi päivää meillä Aviomiehen ollessa työreissussa. Tämän jälkeen on ollut satunnaisia vierailuja, joilla on ollut joko kaikki tai sitten minä, Muru ja lapset. Hiihtolomalla olimme reissussa pari päivää minä, Muru ja lapset ja nyt kesän alussa olin lasten kanssa Murulla. Lisäksi nyt sitten ollaan vietetty enenevässä määrin aikaa kaikki yhdessä.

Aviomies aikanaan pohti, että mahtavatko lapset ihmetellä, kun nukumme kaikki yhdessä, mutta olivathan nuo nähneet minun nukkuvan Murun kanssa ennenkin, joten eipä siinä mitään ihmettelemistä ollut. Joka aamu taisi samasta sängystä herätä minun, Murun ja Aviomiehen lisäksi myös Poika.

Vilttitossu muuten kysyi marraskuisen viikon jälkeen minulta, että "voidaanko me hankkia oma Muru?" No sitä tässä vissiin ollaan nyt tekemässä :D .

lauantai, 30. kesäkuu 2012

Muuttoa ja ikävöintiä

Kappas. Kaksi ihmistä on uskaltautunut kommentoimaan blogia. Jälkimmäinen on tosin jättänyt seksi-juttuun vaan kommentin "sairasta". No jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, eikä kenenkään muun tarvitse elää meidän elämää. Tää on meidän juttu, teidän on joku muu.

Olisi tosi kiva, jos kävijät jaksaisivat jättää merkkiä ja toisaalta ottaisin mielelläni vastaan kysymyksiä aiheista, joita voisin pohtia täällä blogissa.

Muru on juuri muuttanut. Uuteen kotiin ja erilleen ex-vaimosta. Vielä viikko pitäisi kärvistellä ennen kuin päästään viettämään yhdessä sitten viisi viikkoa - ainakin. Ties vaikka Muru sitten jäisi sille tielleen.

On kyllä ihan hiukan ihanaa ajatella, että reilun viikon päästä ollaan Murun kanssa taas yhdessä ja sit saadaankin olla. Tähän asti pisin aika, joka ollaan oltu yhdessä kerralla, on ollut viisi päivää. Siihen viisi viikkoa on aika muutos. Tätä taustaa vasten vois tietty olla vaikka vähän epäileväinenkin. Entäs jos me ei tullakaan toimeen pidempää aikaa saman katon alla. No sen näkee sitten. Tähän asti on tosiaan nuo reilut 200 kilometriä tossa välissä rajoittaneet näitä tapaamisia.

 

perjantai, 29. kesäkuu 2012

Muiden reaktiot?

Tänään täytyy taas sanoa, että muiden ihmisten reaktioita on täysin mahdotonta ennustaa.

Kerroin tänään eräälle ystävälle, että Loitsu on Murun lapsi. Olin kyseiselle ystävälle kertonut minun ja Murun tekemisistä, tunteista ja mm. siitä, että nukumme minä, Muru ja Aviomies yhdessä. Olemme myös vitsailleet polykuvioista. Vaan nyt, kun kerroin Loitsun olevan Murun lapsi, sain kommentin: Miten se on mahdollista? Ja kun kerroin, että minulla ja Murulla on ollut suhde-suhde melkein vuoden, sain palautetta: Voi vittu sun kanssasi. Sä olet naimisissa. Miksi? Kun selitin, että tää juttu on ihan sovittu ja kaikilla on tässä hyvä niin sain kommentin: Mä en ymmärrä tollasta sopimista.

Rupesin tässä nyt oikein miettimään, että ketkä kaikki tietävät tästä kuviosta.

Kirjataan edellinen nyt vaikka P:ksi. Hän on ystäväni, jonka kanssa ollaan tunnettu muutama vuosi. Ollaan liki päivittäin puhelimitse yhteydessä. Asuu toisella paikkakunnalla.

Sitten on T, joka on ollut minun ja Murun yhteinen ystävä, mutta nykyisin väleissä vain minun kanssa. Pidin ihmistä hyvin suvaitsevaisena, mutta hänen kommenttinsa oli kuultuaan: Ällöttävää.

KH:lle kerroin myös. Hänelle asia oli ihan okei siihen asti, kunnes alettiin puhua Murun muutosta meille. Sitten alkoi tulla juttua, että "tota pitää miettiä tosi tarkkaan, kun teillä on ne lapset". Ihan kuin ei olisi mietitty.

KK on yksi pitkäaikaisimpia ystäviäni ja hän on ottanut tämän Todella Hyvin. En voi muuta kuin olla iloinen hänestä <3.

M:n reaktiota pelkäsin, mutta hänkin otti tämän yllättävän hyvin. Ilmoittaa olevansa onnellinen puolestamme.

Sisko yllätti suhtautumisellaan täysin. Pelkäsin ja pelko osoittautui turhaksi. Voiko parempaa olla? Sisko tukee, kuten aina.

S on minulle sellainen henkinen pikkusisko ja tukee minua tässä ihan täysillä.

N otti tämän tosi hyvin, mutta enpä häneltä muuta odottanutkaan. Pipo ei kiristä turhaan.

 

Murun puolelta asiasta tietävät

PS, joka on Murun täti. Olen vaihtanut hänen kanssaan aika paljon faceviestejä ja voi miten onnellinen olen hänestä . Hän suhtautuu asioihin aivan loistavasti.

Murun Isä, joka on ilmoittanut, ettei ihan ymmärrä, mutta tukee poikaansa.

E, josta en oikein tiedä mitä mieltä hän on.

R, joka harmittelee Murun mahdollista muuttoa tänne, mutta suhtautuu muuten vissiin kuvioon aika hyvin.

 

Niin ja sit tietty H, joka on Murun ex-vaimo, jonka kanssa toistaiseksi asuu vielä yhdessä. H:ta ei kiinnosta kuulla koko asiasta.

maanantai, 25. kesäkuu 2012

Kolme vanhempaa ja lastenkasvatus

Nimimerkki kysymys kyseli kommenteissa seuraavaa: Millä tavalla teillä hoidetaan/aiotaan hoitaa tuo lasten kasvatus? Tietävätkö omat lapsenne tilanteen? Miten he sen ottavat? Miten sitten, kun teille tulee uusi lapsi, ja hänellä onkin eri isä? Tästä kertova teksti kiinnostaisi meikäläistä. :)

 

Miten meillä hoidetaan/aiotaan hoitaa lasten kasvatus?

Koska Murulla ei ole omia lapsia, eikä juurikaan kokemusta muista lapsista, tällä hetkellä tilanne menee hyvin pitkälle minun ja Aviomiehen säännöillä. Ei olla näistä juurikaan puhuttu, mutta uskoisin Murun ajattelevan näistä hyvin samalla tavalla. Hän mm. pitää minua todella hyvänä äitinä, joten en kai minä ole kasvatusasioissa voinut ihan pieleen tehdä.

Jatkossa tietysti minun ja Murun yhteinen lapsi voi mutkistaa asioita ja se, että Muru saa varmuutta olla lasten kanssa ja olla myös omaa mieltä siitä, että mikä toimintamalli on hyvä. Me kuitenkin hoidamme nämä tilanteet niin kuin kahdenkin ihmisen suhteessa - puhutaan siitä, että mitkä ovat säännöt. Minä olen aika tarkka siitä, että vanhemmilla (joita nyt sitten tässä tapauksessa on kolme) pitäisi olla yhteiset linjat ainakin isoimmissa asioissa, ettei turhaan hämmennetä lapsia. Muru itseasiassa tässä yhtenä hetkenä sanoi pohtineensa, että pitäisi puhua näistä jutuista, jotta hän ei sitten mokaa turhaan. Vaan varmasti niitä tilanteita tulee, jossa asioita pitää selvitellä ja sopia uudelleen.

Lapsista vanhimmalle olen puhunut siitä, että rakastan molempia miehiä. Hän suhtautui hyvin luontevasti asiaan muuten, mutta oli huolissaan, että rakastanhan "isiä" enemmän. Kahdelle muulle ei varsinaisesti ole vielä puhuttu (joskaan en tiedä mitä tytöt ovat puhuneet keskenään), mutta kyllähän nuo näkevät, että minä halailen ja pussailen molempia ja että minä ja miehet nukumme yhdessä. Heinäkuun aikana tulee varmaan puheeksi se, että josko Muru muuttaisi meille. Tähän mennessä en ole lapsille halunnut lähteä puhumaan ihan siksi, että kaikki lapset rakastavat Murua kovin ja en halua valtavaa pettymystä, jos tämä ei nyt sitten toimi/onnistukaan.

Yksi asia, joka minua lasten asioissa rassaa, on salailu. Se, että olen itse perheestä, jossa oli Se Yksi Asia, josta ei saanut puhua ja jota piti piilotella - äidin alkoholismi. Nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa olisi varmasti lasten kannalta parempi, jos he eivät kaikille kailottaisi, että meidän äitipä rakastaa kahta miestä ja nukkuu molempien kanssa. En haluaisi sanoa lapsille, että älkää puhuko, mutta toisaalta pitäisi pystyä suojelemaan lapsia.

Uusi lapsi, jolla on eri isä. Niin. Sinällään uskon, että lapsille tämä on melko yksinkertaista. Tietyllä tapaa toivoisin, että tulevaisuudessa meillä olisi enemmänkin kuviona se, että kaikilla neljällä lapsella on kaksi isää, mutta aika näyttää. Sitten vaan on tosiaan tämä muiden ihmisten suhtautuminen, kun lapset kertovat, että isipä ei olekaan Loitsun isi. Tällä hetkellä minulla ainakin olisi ajatuksena, että Loitsu tulee saamaan Murun sukunimen ja sillä tavoin poikkeaa sitten joukosta.

maanantai, 25. kesäkuu 2012

Kolmen seksiä ja muuta juhannusjuhlaa

No niin. Kyllä täytyy sanoa, että seksin saralla oli villein juhannus ikinä - ja kaikki osapuolet vieläpä selvinpäin.

Muru tuli torstaina. Jo to-pe yönä alkoi tapahtua, vaikka Aviomies olikin tosi väsynyt ja osan aikaa hyvin nukuksissa. Käsiä vaelsi siellä ja täällä ja lopulta Muru rakasteli minua lusikassa niin, että Aviomies piti minua samalla tiukasti rintaansa vasten. Siitä vaihdettiin sitten toisinpäin ja Aviomiehen lauettua Muru tuli mun päälle ja Aviomies katseli. Pe aamuna oli sitten uusinta, jossa Aviomies oli päällä samalla, kun minä otin Murulta suihin ja tämän jälkeen minä ratsastin Murulla. Pe ja la iltoina seksiä oli vain minulla ja Murulla, mutta su aamuna oltiin vuorotellen lusikassa, jonka jälkeen minä ratsastin Murulla ja Aviomies hoiti peppuani dildolla. Siitä vaihdettiin sitten Murun kanssa takaapäin asentoon ja lopulta lähetyssaarnaajaan.

Seksi oli juuri niin ihanaa kuin olla saattoi. Kaikki jännitys ja sählääminen oli poissa ja minä nautin läheisyydestä ja käsistä ympärilläni. Uskomattoman upeaa.

Muuten vietettiin ihanaa perheaikaa porukalla. Perjantaina käytiin miehen työpaikan mökillä grillaamassa ja uimassa. Siellä iski pikkuisen sellainen epävarmuus, että kuinkas minä ja Muru tässä nyt sitten ollaan, kun miehen työn suhteen pitäisi olla vähän varovainen tän jutun kanssa. Pitääkin puhua Aviomiehen kanssa siitä vielä. Lauantaina sitten tapasimme Siskon miehensä kanssa. Oli jotenkin tosi ihanaa puhua Siskon kanssa näitä juttuja ja nähdä miten tyynesti se tän ottaa. Siskon mies kuulemma tietää koko kuvion ja Siskon ainakin isommilla lapsilla on epäilyksensä, mutta... Lauantai-iltana saunottiin koko sakilla ja sängyssä oli lievää haikeutta jo ilmassa siitä, että tiesi Murun lähtevän huomenna.

Sunnuntaina grillattiin ja sitten olikin melkein Murun aika lähteä. Lähtöhetkenä kaikki halivat, myös Aviomies ja Muru. Vietyäni Murun asemalle, iski pieni epävarmuus. Voiko tämä oikeasti toimia? Millaista on oikeasti kolmen aikuisen ja kolmen lapsen - kohta neljän - arki? Ja miten ne muut? Vaan toisaalta, en minä Murusta valmis ole luopumaan, enkä kyllä haluaisi jatkaa tätä etäsuhdettakaan. Me ollaan Murun perhe ja täällä on Murun Koti.

Viime yö osoitti jotenkin tosi hyvin sen, että mitä minä kaipaan. Aviomies oli noussut sängystä ja minä ehdin jo sanoa: Muru, ennen kuin tajusin, että kuka sängystä on lähtenyt. Sen jälkeen unisena kävelin olohuoneeseen ja kysyin: Missä on Muru? Niin. Nyt ollaan tultu siihen tilanteeseen, että mun toisella puolella on aina vaan tyhjä paikka, jos Muru ei ole meillä. Iso ikävä.