Tämä blogi on tarina tytöstä, joka tapasi pojan. He rakastuivat, menivät naimisiin ja saivat kolme lasta. Tyttö oli aikaisemmassa suhteessaan saanut pahoin siipeensä mm. siksi, että tyttö ei ollut riittänyt tuolle aikaisemmalle pojalle. Siksi tyttö vannoi olevansa yhden pojan tyttö. 

Vaan tyttö kaipasi. Hän muisti aikaa, jolloin oli ollut tyttö, poika ja Ystävä, joka oli myös rakastanut tyttöä. Siinä tytöllä oli ollut hyvä olla. Tyttö etsi Ystävää ja lopulta tyttö löysikin. Vaan ystävästä tuli enemmänkin kuin ystävä ja tyttö huomasi rakastavansa kahta poikaa. 

Ensin tyttö harasi vastaan. Ei tässä näin pitänyt käydä, hän ajatteli. Vaan sitten pojat puhuivat yllättäen toisistaan tietämättään samaa ajatusta: Mitä jos? Mitä jos poikia voisikin olla kaksi? 

Siitä lähti pohtiminen, joka johti tähän. Kutkuttavan kummalliseen elämäntilanteeseen, jossa tie on auki taivaaseen saakka ja kaikki on mahdollista. 

Juttu on vasta ihan alussa, mutta kaikki tuntuu hyvältä. Paitsi välimatka. Toinen poika, alias Muru, asuu parin sadan kilometrin päässä ja ikävä vaivaa jatkuvasti. Vaan sitäkin onnellisempi olen taas huomenna, kun saan Murun tänne ja pääsen nukkumaan kahden pojan väliin. 

Tämä blogi on perustettu hyvin pitkälle ajatusten purkupaikaksi. Tähän asti olen voinut puhua asioistani varsin avoimesti, mutta nyt sekä oma, että Aviomiehen työ estävät tästä puhumisen. Samalla kovin hakusessa on se miten ystävät ja sukulaiset tähän suhtautuvat.